Jukka Mäkilä

Paimiolaisen Jukka Mäkilän perheessä on elokuvateatterityöntekijöitä neljässä sukupolvessa. Mäkilän oma koneenkäyttäjän ura sai alkunsa ikonisen Bio Rexin konehuoneessa Lasipalatsissa.

Adams-Filmi Oy:n omistama, 771-paikkainen Bio Rex avattiin 10. tammikuuta 1936. Valmistuessaan se oli Helsingin toiseksi suurin elokuvateatteri. Juuri tähän elokuvateatteriin saapui huhtikuussa 1960 24-vuotias Jukka Mäkilä suorittamaan elokuvakoneenhoitajan kurssia. Elokuvia esitettiin filmikeloilta ja elokuvien ajaminen oli tarkkaa työtä. Mäkilän kanssa samaan aikaan kurssille osallistui lähes sata kokelasta, eikä kurssille päässyt kuka tahansa. Kurssille pääsy edellytti 500 tunnin harjoittelua elokuvateatterissa.

”Olin suorittanut armeijan Santahaminassa muutamaa vuotta aikaisemmin, joten oli mukavaa palata Helsinkiin. Vapaa-aikana käytiin lavatansseissa Alppilavalla ja Linnanmäellä.”

Kurssilla oli eri osioita, muun muassa kelaus, filmin pakkaus ja paljon pelätty liitos.

”Liitos piti tehdä kädessä, ensin nuolaistiin filmin kalvo märäksi, sitten leikattiin saksilla ja liimattiin pensselin kanssa. Filmin reiät eivät meinanneet millään mennä kohdilleen ja moni sitä pelkäsi, muutamalle kurssi tyssäsi siihen.”

Väliaikaiseksi alun perin suunniteltu Lasipalatsi ja sen sisällä sijaitseva Bio Rexin elokuvateatteri olivat 1960-luvun alussa purku-uhan alla.

”Siihen aikaan puhuttiin, että ”Rexi” hajoitetaan ja muistan, että sitä ihmeteltiin ja surkuteltiin, että miten näin komea elokuvateatteri puretaan. Mutta onneksi niin ei käynyt.”

Mäkilän suvulla on pitkät perinteet elokuvatoiminnassa. Jukka Mäkilän isä Väinö Mäkilä työskenteli lähes 40 vuotta Paimiossa paikallisen urheiluseuran pyörittämässä elokuvateatterissa, jonne 12-vuotias Jukka Mäkilä pestattiin paikannäyttäjäksi ja vaihtamaan elokuvajulisteita. Helsingissä suoritetun kurssin jälkeen Jukka Mäkilän koneenhoitajan ura jatkui Paimiossa ja Turussa. Filmikelakaudella yhdenkin virheen seuraukset näkyivät välittömästi yleisölle.

”Elokuvat, koneet ja etenkin niihin liittyvä tekniikka kiinnostivat minua. Kesäisin uusittiin talvella näytettyjä elokuvia ja kerran kun olin ajamassa Navaronen tykit -elokuvaa näin, että filmissä oli aikamoinen lovi. Jos filmi katkesi tai meni sylttyyn, piti järjestää väliaika ja se ei ollut toivottavaa. Se oli aika stressaavaa työtä välillä.”

Jukka Mäkilän poika Jari Mäkilä toimii tänään elokuvateatteriyrittäjänä Paimiossa, Somerolla ja Salossa. Myös pojanpoika Jesse on mukana perheyrityksessä. Jari Mäkilä on käytännössä kasvanut valkokankaan loisteessa.

”Olin usein isän mukana töissä, ja livahdin aina salaa salin puolelle.”
Omiakin dokumenttielokuvia kuvannut ja leikkaamisesta palkittu 90-vuotias Jukka Mäkilä on edelleen kiinnostunut poikansa elokuvateattereiden toiminnasta. Ennen kaikkea yleisön määrästä. Kaikkia neljää sukupolvea yhdistää se tärkein kysymys:

”Kummottos kuvis on ollu porukkaa?”