Vuonna 2018 avattu Amos Rex on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Suomen suosituimmista taidemuseoista ja noussut Helsingin keskustan uudeksi maamerkiksi. Lasipalatsin aukion kumpareet ovat muuttaneet kaupunkikuvaa, ja maanalaisten näyttelysalien ansiosta museossa voidaan esitellä suurikokoista, kokeellista ja teknisesti edistyksellistä taidetta.

Museo vaalii liikemies, lehtikustantaja ja taidemesenaatti Amos Andersonin perintöä. Hänen yksityinen taidekokoelmansa loi perustan Amos Andersonin taidemuseolle, joka avattiin Andersonin kodissa Yrjönkadulla vuonna 1965. Viisikymmentä vuotta myöhemmin oli selvää, että museo tarvitsi uudet tilat vastatakseen tulevaisuuden yleisöjen tarpeisiin.

Ajatus kokonaan uudesta taidemuseosta alkoi hahmottua vuonna 2012, kun Kai Kartio sai yllättävän kysymyksen.

– Konstsamfundetin toimitusjohtaja Kaj-Gustaf Bergh kysyi minulta, voisiko Lasipalatsi toimia uutena taidemuseona. Ymmärsin melko nopeasti, ettei se onnistuisi, sillä vanha rakennus on erityislaatuinen ja se pitää säilyttää. Sitten aloin miettiä Lasipalatsin takana olevaa aukiota – voisiko sitä hyödyntää taidemuseota varten? Ei rakentamalla aukiolle vaan sen alle. Lasipalatsi voisi toimia uuden museon sisäänkäyntinä ja näyttelytilat sijaita maan alla.

Kukaan ei tiennyt varmasti, mitä aukion alla oli. Suuri osa Helsingin keskustan maanalaisesta tilasta oli jo otettu erilaisten rakenteiden käyttöön, mutta juuri tällä paikalla olosuhteet osoittautuivat suotuisiksi.

– Kävi niin onnellisesti, ettei siellä ollut muuta kuin metro, joka kulkee paljon syvemmällä.

Hanke käynnistyy

Vähitellen suunnitelmat alkoivat konkretisoitua. Hanke edellytti lukuisia pitkiä neuvotteluja Helsingin kaupungin kanssa, joka omisti tuolloin Lasipalatsin. Kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus tarvitsi perusteellisen peruskorjauksen, ja kaupunki otti mielellään vastaan kumppanin, joka oli valmis kantamaan vastuuta kokonaisuudesta.

Arkkitehtitoimisto JKMM arkkitekti Asmo Jaaksen johdolla saivat tehtäväkseen suunnitella uuden museon. Henrik ”Henca” Johansson tuli mukaan rakennushankkeen johtajaksi. Yhdessä museon tiimin kanssa he ryhtyivät ratkaisemaan poikkeuksellista yhtälöä: miten Helsingin tunnetuimpiin kuuluvan rakennuksen yhteyteen luodaan moderni taidemuseo Lasipalatsin ominaisluonnetta kadottamatta?

– Suunnitteluprosessi oli pitkä ja jännittävä. Emme halunneet rakentaa museota itsellemme vaan tuleville sukupolville. Siksi tarvitsimme mahdollisimman muunneltavat tilat, joissa voitaisiin esittää myös sellaista, mitä emme vielä osanneet kuvitella.

Näyttelytilojen tuli mukautua taiteen tarpeisiin, joten niissä piti olla mahdollisimman vähän kiinteitä seiniä. Ratkaisuksi löytyi holvattu katto. Sen jälkeen Asmo Jaaksi sai idean, josta muodostui museon tunnistettavin piirre.

– Sen sijaan, että kupolit olisi piilotettu maan alle, hän antoi niiden kuplia maanpinnalle. Näin syntyivät aukion tunnusomaiset kumpareet.

Samalla hankkeen taloudelliset raamit olivat tiukat. Budjetti oli 50 miljoonaa euroa, mikä on vaatimaton summa arkkitehtonisesti maailmanluokan rakennushankkeelle yhdellä Helsingin keskustan vaativimmista rakennuspaikoista.

– Mutta se onnistui. Siitä suuri kiitos kuuluu Henca Johanssonille.

Täydellinen neronleimaus

Alusta lähtien oli selvää, että museon tuli olla kansainvälistä tasoa. Rima asetettaisiin mahdollisimman korkealle, ja teknisten sekä arkkitehtonisten ratkaisujen tulisi kestää pitkälle tulevaisuuteen.

– Ajatuksenamme oli, että jos jotakin tehdään, se tehdään kunnolla.

Yksi ratkaiseva kysymys oli vielä avoinna: mikä uuden museon nimeksi tulisi? Nimen piti täyttää kolme virallista vaatimusta. Sillä tuli olla yhteys Amos Andersoniin ja Lasipalatsiin, ja sen piti toimia kaikilla kielillä. Lisäksi oli vielä neljäs, epävirallinen ehto.

– Amoksen piti olla tyytyväinen nimeen siellä pilvenreunallaan. Kollegani Kaj Martin sai idean: museon nimeksi tulee Amos Rex! Se oli neronleimaus, jonka taakse me kaikki pystyimme asettumaan.

Menestys heti alusta alkaen

Arkkitehtuuri antoi Amos Rexille vahvan identiteetin jo ennen museon avautumista. Seuraavaksi piti luoda näyttelyohjelma, joka pystyisi lunastamaan rakennuksen herättämät odotukset. Museon tuli yhdistää menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus sekä uskaltaa antaa tilaa taidemuodoille ja tekniikoille, joilla ei vielä ollut vakiintunutta asemaa suomalaisissa museoissa.

Kartion kaudella Amos Rex esitteli sekä kansainvälisesti tunnettuja taiteilijoita, kuten René Magritten, Bill Violan ja Hans Op de Beeckin, että teknisesti ja tilallisesti kokeellista taidetta muun muassa Studio Driftiltä, Keikeniltä ja Ryoji Ikedalta. Toistuva Generation-näyttely luotiin tarjoamaan 15–23-vuotiaille nuorille taiteilijoille näkyvä paikka museon ohjelmistossa. Laaja Egyptin loisto -näyttely puolestaan osoitti, kuinka muunneltavat tilat voitiin sovittaa hyvin erilaisten taiteen ja kulttuurihistorian kokonaisuuksien esittämiseen.

Yhdellä näyttelyllä on kuitenkin erityinen paikka Kartion muistoissa: japanilaisen teamLab-ryhmän Massless, jolla museo avautui elokuussa 2018.

– Ajattelimme tietenkin, että aloittaisimme jollakin hienolla, mutta olisi ollut tavanomaista valita suuri ja tunnettu nimi. Koska suuntauduimme vahvasti tulevaisuuteen, tuntui kiinnostavammalta tehdä jotakin, mikä voisi näyttää yhden mahdollisen suunnan kuvataiteen tulevaisuudelle.

Kartio oli löytänyt teamLabin, joka oli tuolloin suhteellisen tuntematon Japanin ja tiettyjen asiaan vihkiytyneiden teknologia- ja taidepiirien ulkopuolella.

– Kun kerroin, että avaisimme museon japanilaisella kollektiivilla, josta kukaan ei ollut kuullut, ihmiset kohottelivat kulmakarvojaan ja toivottivat minulle onnea.

Mitään vastaavaa ei ollut koskaan aiemmin esitetty Suomessa, eikä ollut takeita siitä, että teknisesti edistyksellinen kokonaisuus toimisi. Suurin teos oli suunniteltu nimenomaan Amos Rexiä varten. Koska sitä ei ollut voitu testata kokonaisuudessaan ennen asentamista, myös taiteilijat olivat hermostuneita.

Kun näyttely avautui, kaikki toimi. Masslessista tuli valtava yleisömenestys. Jonot kiersivät korttelin ympäri, ja ensimmäisen toimintavuotensa aikana Amos Rexissa kävi yli puoli miljoonaa kävijää.

– On valtavan hienoa, kun ottaa suuren riskin ja se onnistuu.

Osa kaupungin elämää

Kun Kai Kartio jätti museonjohtajan tehtävän vuonna 2024, Amos Rex oli muutamassa vuodessa vakiinnuttanut asemansa yhtenä Pohjoismaiden seuratuimmista uusista taidemuseoista. Hänen jälkeensä vastuun otti brittiläis-ruotsalainen kuraattori ja museojohtaja Kieran Long.

Uuden johdon alaisuudessa Amos Rex on laatinut strategian, jossa museo nähdään entistä vahvemmin julkisena tilana ja osana kaupungin elämää. Tavoitteena on, ettei taide kohtaa yleisöä ainoastaan maanalaisissa näyttelysaleissa, vaan myös Lasipalatsin aukiolla,